Treeni meni näin:
Penkki pysäytyksellä 1x120, 5x3x110
Kapea penkki 80 kg x15, 9, 7
Rintatuettu soutu x3
Ylätalja x3
Rinta x3
Ojentajat x3
Hauis x3
Treeni meni kelvollisesti. Viimeinen kolmonen penkissä oli paras, uskalsin upottaa painon kunnolla rintaan, mikä paransi nopeutta huomattavasti. Selkäliikkeet tein vähän kevyemmin aiemmin ilmenneen ponnistuspäänsäryn takia, mutta se pysyi poissa. (Tosin aamulla junaan juostessa se iski takaisin, miksi lie...)
Loukkaantumisista puheen ollen, tunnettu jenkki-voimanostajalle Brandon Lillylle kävi köpelösti noin viikko sitten kisoissa. Kyykätessään 340 kiloa Lillyn vasen polvi petti alasmenossa. Lopputuloksena oli lukuisia jännerepeämiä, nivelsidevammoja molempiin jalkoihin ja vasen polvilumpio pamahti halki. Tällainen loukkaantuminen on äärimmäisen tuhoisaa niin voimaharrastuksen kuin arkielämänkin kannalta, sekä äärimmäisen harvinaista.
Luin monia foorumikirjoituksia, joissa spekuloitiin, miksi näin raju loukkaantuminen tapahtui. Yritän seuraavaksi mahdollisia syitä listaamalla löytää joitain ideoita, joiden perusteella voisi itse välttää loukkaantumisia.
1. Voimanosto on vaarallista. Ensimmäisenä pitää mainita, että puhuttaessa Lillyn tasoisista nostajista (eli maailman vahvimmista), ei voida sivuuttaa sitä faktaa, että loukkaantumisia tapahtuu, halusi eli ei. Monet kovan luokan nostajat eivät selviydy kisoista ilman jonkinlaista pientä vammaa. Voimanosto äärimmilleen vietynä ei ole terveellistä, niin kuin ei mikään urheilu (tai asia maailmassa yleenskään).
2. Steroidit. Mainitsen tämän vain lyhyesti, koska voimalajeista puhuttaessa ne tulevat nopeasti esille ja koska en tiedä asiasta mitään. Lilly on avoimesti myöntänyt käyttävänsä steroideja. Niiden vaikutuksia ei kuitenkaan täysin tunneta, joten voi olla mahdollista, että niillä on jotain tekemistä asian kanssa. En kuitenkaan tiedä asiasta juuri mitään, joten en voi arvoida sitä. (Vaikka steroidit vaikuttaisivat niveliin tai tukirakenteisiin heikentävästi, ei tämä selitys kuulosta Lillyn kohdalla uskottavalta: hän on aiemmin treenannut varustenostoa, missä painot ovat huomattavasti isommat, joten steroidit olisivat syy, olisi loukkaanutuminen minun järjen mukaan tapahtunut silloin.)
3. Muutokset varusteissa. Lilly vaihtoi vain muutamaa viikkoa ennen kyykkykenkiään kannallisista tasapohjaisiin. Tämä on sinällään pieni muutos, mutta osatekijänä kenties hyvinkin merkittävä. Kanta helpottaa lailliseen kyykkysyvyyteen pääsyä, minkä kanssa Lillyllä on ollut vaikeuksia (tästä seuraavassa kohdassa lisää). Toinen muutos oli se, että Lilly käytti poikkeuksellisesti polvilämmittiä, ei -siteitä. Polvisiteet kiristetään polvinivelen ympärille, mikä helpottaa kyykyssä ylöstuloa. Lilly on siteillä kyykätessään käyttänyt tekniikkaa, jossa hän työntää polviaan siteitä vasten, saaden niistä suurimman hyödyn irti. Ilman siteitä polvet joutuvat todella suuren paineen alle ja tämä on osaltaan voinut vaikuttaa onnettomuuteen. (Jotkut spekuloivat myös sillä, että polvisiteet saattavat pitkään käytettyinä aiheuttaa lumpion hankautumista muita luita vasten, heikentäen sitä.)
5. Epäjohdonmukainen treeni. Lähes poikkeuksetta kaikki nostajat valmistautuvat kisoihin niin, että he muutaman kuukauden tai viikon aikana nostavat treenipainoja ja vähentävät toistomääriä. Lilly kuitenkin treenasi kuluneet viikot pienillä painoilla ja suurilla toistomäärillä, eikä ole mahdotonta, että hänen kroppansa ei ollut tottunut tauon jälkeen isoihin painoihin. Toinen seikka on Lillyn kyykkytyyli treenatessa. Hän ei kyykkää kisasyvyyteen yleensä, vaan jättää muutaman sentin vajaaksi.
Kun summataan yhteen muutos kengissä, polvisiteiden vaihtaminen -lämmittimiksi, vajaa liikerata ja ristiriitainen treeni, on onnettomuuden selittäjiä jo aika iso liuta. Useampi mainituista syistä on voinut vaikuttaa juuri siihen, että joutuessaan kyykkäämään kisasyvyyteen, ilman tuttuja varusteita, Lillyn vasemman jalan jänteet sanoivat irti sopimuksensa äkillisen uuden ärsykkeen takia, mikä aiheutti koko sopan.
Mitkäs sitten ovat niitä yleisiä periaatteita, joita näistä pointeista voi noukkia? Ainakin se, että jos valmistautuu koviin suorituksiin, kisoihin tai salilla, ei kannata muuttaa mitään. Muutokset kannattaa tehdä silloin, kun treeni on kevyempää, ja niihin tulee totutella rauhassa. Toinen pointti on se, että liikkeet kannattaa tehdä aina niin isolla liikeradalla, kuin tuvallisesti pystyy. Näin keho pitää koko systeemin kunnossa, eikä äkillisiä "venytyksiä" voi liian laajaan liikerataan tulla, koska sitä käytetään jo.
Eli, itse ainakin _totuttelen muutoksiin hitaasti_ ja _käytän laajoja liikeratoja treenatessa_.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti