Kaverini linkkasi Facebookiin jutun syömishäiröisestä Iriksestä (linkki alhaalla). Jutussa hän kertoo, kuinka osa syömishäiriökäyttäytymisestä on liittynyt liikuntaan. No, tämä ei varmaankaan yllätä ketään, sillä anoreksiassa ja bulimiassa on yleensä tavoitteena kuihtua olemattomiin (tämä ei ole kannanotto, vaan nähdäkseni tosiasia: siksi em. syömishäiriöihin suhtaudutaan vakavuudella).
Tämä sai minut ajattelemaan liikunnan harrastamista ja harrastamisen tyyliä, minkä näen olevan yhteydessä tällaiseen käyttäytymiseen. Avainilmaisuksi tässä muodostuu ilmaisu "suorituskykyä varten harjoittelu" (training for performance). Olen viimeaikoina lukenut paljon artikkeleita (mm. Paul Carterilta), joissa painotetaan voimanostokontekstissa sitä, että suorituskykyä varten harjoitellessa kaikki muut asiat (ruokavalio, rasvaprosentti jne.) loksahtavat kohdalleen. Kuitenkin tätä ajatusta voi soveltaa minkä tahansa liikuntaharrastuksen kohdalla. Kun tavoitteeksi ottaa nostaa maasta 20 kiloa enemmän tai lisätä Cooperin-testin matkaa 300 metriä, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa keholleen riittävästi polttoainetta ja lepoa. Suorituskykyä varten harjoitellessa luonto pakottaa ihmisen ravitsemaan ja vahvistamaan kehoaan.
Tämä on radikaalissa kontrastissa modernin eetoksen kanssa, jossa liikuntaa harrastetaan vain, tai pääosin siksi, että laihtuisi ja saisi vatsalihkaset. Tällainen ajattelutapa aiheuttaa helposti sen, että vaakaa aletaan tuijottaa liiaksi, jolloin keho ja mieli alkavat kärsiä.
Teesini onkin seuraava:
Ulkonäköä ensisijaisena ja itseisarvoisena tavoitteena pitävä liikunnan harrastamisen tyyli ei ole hyväksi ihmisen psyykelle tai keholle.
Siksi kannustaisin kaikkia etsimään liikuntamuodon, josta nauttii, mutta myös haluaa kehittyä. Näin pystyy helpoimmin ansaitsemaan terveitä, toimintakykyisiä elinvuosia. ...ainakin niin kauan kuin olemme lihallisia olentoja.
Huom!: Tämän lyhyen ajatelman on tarkoitus ottaa kantaa anoreksiaan ja bulimiaan. Kehonrakennus, sen johdannaislajit ja niihin usein sisältyvät toiset syömishäiriöt ovat eri juttu, joihin sisältyy nähdäkseni kysymys yksilön valinnanvapaudesta, mikä ei ole tämän keskustelun aiheena.
http://www.turkulainen.fi/artikkeli/281110-syomishairioinen-iris-menin-kriisiosastolla-huonompaan-kuntoon?fb_action_ids=10152029710584862&fb_action_types=og.recommends&fb_source=other_multiline&action_object_map=%5B611044378974359%5D&action_type_map=%5B%22og.recommends%22%5D&action_ref_map=%5B%5D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti